Kuvitelkaa:

Hennot auringonsäteet siivilöi puiden lävitse ja on viileä, ehkä hieman kirpeä sää. Nenä rupeaa punoittamaan heikosti ja ohutta neuletta pitää vetää tiukemmin päälle, vaikka eihän se muutenkaan yhtään lämmitä. On muuten ihan hiljaista, paitsi veljen juoksuaskeleet rummuttavat maata. Ympärillä näkyy paljon syksyn eri värejä ja tekisi mieli vain sulkea silmät ja tallettaa tämä pieni hetki muistiin. "Hei kato täällä on puolukoita! Ja mustikoita! Miks täällä ei oo niitä sieniä mistä tulee sitä savuu, muistaksä ne? Mitä me aina poksauteltiin kesäisin". Välillä on kivaa mennä ulos ilman mitään päämäärää, kävellä tai pyöräillä, etsiä uusia paikkoja ja tutkia. Kamera kaulassa yritin ikuistaa pieniä syksyn merkkejä, sillä ennen kuin huomaatkaan niin ne on jo poissa.