kiialexandra

Mun Facebookin feed on tällä hetkellä täynnä kavereiden ja tuttujen opiskelupaikka päivityksiä, onnea siis heille! Aloin siinä samalla mietiskelemään kun näitä päivityksiä luin, että hittolainen mähän olisin voinut olla yksi noista päivityksen laittajista. En kuitenkaan tällä kertaa ollut, koska en hakenut mihinkään jatko-opiskelemaan. Ammattikoulun jälkeen mulla ei ollut mielessä mitään paikkaa mihin olisin oikeasti halunnut hakea ja sitä alaa opiskella. Enkä mä olisi jaksanut opiskella sillä mentatiteetilla, että on edes joku opiskelupaikka takataskussa. Kuten noin vuosi sitten kirjoitin (click) en ole koskaan ajatellut, että pitäisi juurtua yhteen paikkaan ja asua siellä koko loppuelämä.

No minä muutin sitten ulkomaille. Vieläkin se tuntuu epätodelliselta, vaikka työt ovat alkaneet ja muutto omaan kotiin tapahtuu ensi viikolla. Eli kaikille niille, jotka eivät saaneet sitä haluamaansa opiskelupaikkaa: aina voi yrittää uudestaan ja tää maailma on pullollaan erilaisia mahdollisuuksia. Jos et päässyt opiskelemaan, eikä sua kiinnostaisi jäädä sinne vanhaan kotikaupunkiin asumaan, ota reppu selkään ja lähde ihan minne vain haluat!

Tosiaan kaikille niille jotka ei tiedä, suoritin mun työssäoppimisen Maltalla. Mulla oli kaksi aivan ihanaa kämppistä ja alettiin pari kuukautta ennen työssäoppimisen loppua miettiä, että hei täällähän olisi kiva asua! Tultiin niin hyvin juttuun, joten alettiin tosissaan metsästämään töitä ja asuntoa. Päivä ennen Suomeen paluuta kävin parissa haastattelussa. Mulle sanottiin, että ilmoitetaan ennen 15.6 joten jännittyneenä odottelin kotona, että kuuluukohan sieltä mitään. 2.6 mulle soitettiin ja kysyttiin, että pääsisinkö vielä viimeiseen haastatteluun ja se pitäisi tehdä ennen sitä 15 kesäkuuta. Vastasin, että tottahan toki pääsen ja varasin yhdensuuntaisen lennon seuraavalle viikolle. No työpaikkahan sieltä napsahti ja asunto löytyi vähän jälkijunassa.

Muutto ulkomaille oli vähän helpompaa, kun tiesin millaiseen paikkaan olen muuttamassa ja en ollut aivan yksin. Olen saanut täältä ihan mahtavia kavereita ja toivottavasti saan myös lisää tämän uuden työpaikan myötä. Monet ovat mulle sanoneet, että: "Kiia sä olet niin rohkea!" ja mä olen vain hymyillyt ja mielessäni miettinyt, että eihän tämä nyt niin hirveästi rohkeutta tarvitse. Välillä sitä pitää ottaa se kuuluisa askel pois mukavuusalueelta, niin kuin minäkin tein silloin tammikuun alussa. Siitä voi olla hyötyä.

When was the last time you did something for the first time?

Melkein tasan vuosi sitten en olisi voinut kuvitella, että kirjoitan tätä postausta ihan eri maassa ja aika muuttuneena ihmisenä. Sama vanha Kiia täältä ruudun takaa löytyy, mutta ehkä himpun verran kypsempi ja itsevarmempi versio vain. :-)