Sydän hakkaa tuhatta ja sataa, päässä pyörii miljoonia ajatuksia ja monena yönä oon vaan pyörinyt sängyssä, koska en saa unta. Oon yrittänyt hoitaa asioita, tehdä listoja ja nähdä sukulaisia ja kavereita. Kolmen päivän päästä mä sanon heipat äitille ja lähden Maltalle. Matkustan ensimmäistä kertaa elämässäni yksin maahan jossa ei puhuta mun äidinkieltä. 

Totta puhuen mua jännittää aivan kamalasti. Tai no ketä tämmöinen ei nyt jännittäiskään? Tää merkitsee sitä, että mä astun ulos mun mukavuusalueelta. Mua jännittää miten mä tuun selvimään yksin, ilman mun perhettä ja ystäviä, miten mä tuun hoitamaan kaikki mun asiat englanniksi ja tietenkin se, että osaanko mä hoitaa mun työt hyvin. 

En kuitenkaan anna tän jännityksen pilata mun ainutlaatuista reissua. Mä aion ja yritän nauttia kaikista kokemuksista sata lasissa. Oon myös todella ylpeä siitä, että mun vuosi alkaa näin uskomattomasti. Otan ison harppauksen aikuisuuteen ja oman minäni etsintään. Toivon, että sitten kun mä palaan takaisin Suomeen oon sata kertaa viisaampi, onnellisempi ja iloisempi ihminen. 

Oon oikeesti ollut tässä viime aikoina todella väsynyt johtuen tosta unenpuutteesta. Onneksi kohta pitäisi helpottaa, kun saan vihdoin jonkinlaisen rytmin mun arkeen. Kuukauden "laiskottelun" jälkeen on ihanaa päästä taas tekemään jotain! Tänään kävin kaupungilla ostamassa vähän suomalaisia herkkuja tuleville työkavereille ja kämppiksille. Vaatii kyllä hirveesti tahdonvoimaa etten söisi noita nyt jo.. :-D

Että tämmöstä tällä kertaa! Seuraavan kerran mä luultavasti postailen sitten Maltalta. :-)